Pohjanmaan koulujen ja yritysten välistä yhteistyötä auttaa koulucoach Jukka Mäntymaa.
Omassa ravintolassa ruoka maistuu paremmalta
keskiviikko 21.10.2009
Kiireisen päivän jälkeen keittiön siivousaskareet ovat rauhoittavia. Cecilia Moliis viihtyy kuitenkin enemmän salin puolella.Kuva:Tiina Koivisto.
Iloiset ravintoloitsijat Cecilia Molis ja Johanna Ilvoranta pistivät neljä vuotta sitten hynttyyt yhteen ja ruokkivat nyt nälkäisiä kulkijoita meren rannalla.
KORSNÄS
Jaana Mattila
jaana.mattila@pohjalainen.fi
Omassa ravintolassa ei ole tylsää hommaa, vakuuttaa korsnäsiläinen Cecilia Moliis, 29, tiskatessaan ja siivotessaan päivän sotkuja. Kello on kolme iltapäivällä, mutta ravintola Strand-Möllenin ovet ovat jo sulkeutumassa.
Sesonki on ohi, joten Moliiksen työpäivä kestää "vain" 9-10 tuntia. Talvisin lounaspaikka on auki viikolla kuusi tuntia päivässä ja viikonloppuna aamuyhdeksästä iltakymmeneen. Extrat eli tuuraajat auttavat viikonloppuna kahdessa vuorossa, mutta arkena yrittäjien työpäivää pidentävät siivoukset ja ruokien esivalmistelu.
Korsnäsin Molpessa, meren rannalla sijaitseva ruokapaikka on ollut Moliiksen ja pedersöreläisen Johanna Ilvorannan, 30, yhteinen yritys neljän vuoden ajan.
Syy oman ravintolan perustamiselle oli yksinkertainen.
-Tykkäämme ruoasta - ja viinistä! Ei vaan, asiakaspalvelu kiinnostaa eniten, Moliis nauraa.
-Ruokahan se on. Olen aina harrastanut ruoanlaittoa, keittiön puolella viihtyvä Ilvoranta toteaa.
Oman ravintolan pyörittäminen on toisinaan raskasta, mutta yrittäjäksi ryhtyminen ei silti kaduta. Palaute on ollut hyvää.
-Viihdymme oikein hyvin. Hyvin on lähtenyt käyntiin, Ilvoranta toteaa.
-Tämä on hauskaa. Saa olla oma pomo, Moliis hymyilee.
Elämänmittainen kokemus
Moliis opiskeli ravintolakokiksi ja tarjoilijaksi Vaasan ammattiopistossa, ja Ilvoranta kokiksi Pietarsaaren ammattikoulussa sekä tarjoilijaksi ja restonomiksi Vaasassa.
Kummatkin kertovat olleensa alalla "koko elämänsä".
Toisiinsa nuoret naiset tutustuivat Strampenilla Vaasassa. Kahden kesän jälkeen Ilvoranta aloitti restonomin opinnot ammattikorkeakoulussa ja Molis jatkoi töitä toisessa rannikkokaupungin ravintolassa.
Kun Ilvoranta valmistui ja Moliiksella loppuivat työt, ilmoitus vuokrattavana olevasta ravintolasta Korsnäsin pienessä Molpen kylässä ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Elämäntilanne oli kuin luotu oman ravintolan perustamiselle.
-Olihan se vähän sellainen impulssi, että kokeillaan, Ilvoranta paljastaa.
Yrittämisen alkutaivalta Moliis muistelee hektiseksi, Ilvoranta ei edes muista ensimmäisestä kuukaudesta mitään. Alunperin kahvilaksi vuonna 1993 rakennettu paikka tarvitsi pieniä muutostöitä ennen avaamista.
Vuosien aikana he ovat uusineet ravintolan lattian, maalanneet seinät ja vaihtaneet tekstiilit. Keittiössä on nykyään myös uusi uuni, ja tarvetta kaikenlaiselle pienelle uudistamiselle olisi edelleen. Uusista laitteista vuokralaiset käyvät neuvotteluja kiinteistön omistajan kanssa.
Ystävyys yhdistää
Riidoilta parhaat ystävykset eivät ole yhtiökumppaneina välttyneet.
-On niitä ollut, mutta ei monta. Pitää vaan oppia puhumaan ja sanomaan suoraan, Moliis sanoo.
Samanlaiset elämäntilanteet ja harrastukset yhdistävät työn lisäksi ystäviä. Jumppatunnilla on selvitetty monet työasiat, mutta kaverin kanssa asioiden ratkominen on helpompaa kuin vieraan.
-Business sujuu paremmin, kun saa puhua vapaasti. Joskus puhutaan vaan liikaa, Ilvoranta innostuu.
Kesäaikana ravintola työllistää 12-13 työntekijää. Pomoina naiset kokevat olevansa kavereita työntekijöilleen, mikä ei ole aina hyvä asia. Molis myöntää, että toisinaan heidän pitäisi olla tiukempia, mutta töissä pitää olla myös hauskaa.
Omassa ravintolassaan yrittäjät huolehtivat kaikesta: he siivoavat, tarjoilevat, hoitavat paperityöt, tekevät drinkkejä ja laittavat ruokaa. Vapaapäiviä he yrittävät pitää viikossa kaksi.
-Moni luulee, että yrittäjänä voi mennä ja tulla kuinka haluaa, olla vähän pomo, mutta ei se niin ole. Työ pitää tehdä, Ilvoranta huomauttaa.
Yrittäjyydessä naisia kiehtoo vapaus, mutta vastuullakin on oma viehätyksensä. Päätösten tekemisessä on puolensa.
-Olisi vaikeaa mennä enää takaisin palkkatöihin, Ilvoranta toteaa.
Kun ravintoloitsijat aloittivat Molpessa, Moliis vannoi yrittäjäuran kestävän 11 vuotta.
-No, niin kauan kun se on kivaa ja kroppa jaksaa. Tämä on fyysisesti aika raskasta.
-Mutta vieläkin kun lähtee työpäivän jälkeen kotiin, tulee tunne - hei me tehtiin se, Ilvoranta hihkaisee.
Kommentoi juttua
Maatilan eläimet eivät erota arkea pyhästä 26.05.2010
Kiinteistönvälittäjä työskentelee provisiopalkalla 11.05.2010
Filosofian maisterista tuli tekninen kirjoittaja 05.05.2010
Tarkka ja osaava saa paikan 27.04.2010
Floristin pitää puhua asiakkaille 13.04.2010
Emilia auttaa nuoria ammatinvalinnassa 07.04.2010
Farmaseutin työ on palveluammatti 30.03.2010
Pankkikirjat johdattivat Juhan sijoitusmaailmaan 24.03.2010
Ihmisläheinen ja liikkuva työ 16.03.2010
Mitja Kaipiaisesta ei ole riistäjäksi 03.03.2010
Rakennustyö vaatii kuntoa ja taitoja 02.03.2010
Nuorenkin sähköasentajan osaamiseen luottamusta 16.02.2010
Taitavan hitsaajan tunnistaa
hyvästä saumasta 11.02.2010
Sesongit piristävät leipurin päivää 02.02.2010
Liikunnanohjaajaksi askel askeleelta 22.01.2010
Sairaanhoitaja tarvitsee vikkeliä jalkoja 19.01.2010
Eläintenhoitajalla kaikki työpäivät ovat erilaisia 05.01.2010
Palomies on rauhallinen moniosaaja 09.12.2009
Korkea-aho toteuttaa itseään yrittäjänä 01.12.2009
Sydän saneli Teemun ammatin 20.11.2009
Laitoshuoltajan työ innostaa 17.11.2009
Luontokuvaaja tähyää kotoa maailmalle 03.11.2009
Omassa ravintolassa ruoka maistuu paremmalta 21.10.2009
Sisustussuunnittelija loihtii tunnelmia 20.10.2009
"Vanhuksen elettyä elämää täytyy kunnioittaa" 06.10.2009
Timpurin taidot karttuvat työssä 30.09.2009
Supliikki suu ja pitkä pinna ovat vartijan valtteja 24.09.2009
Marilla on aikaa ottaa hoitolapset syliin 09.09.2009
Laatu- ja tuotantopäällikkö tuntee meijerin bakteereista pakkauksiin 08.09.2009
