Pohjanmaan koulujen ja yritysten välistä yhteistyötä auttaa koulucoach Jukka Mäntymaa.
Taitavan hitsaajan tunnistaa
hyvästä saumasta
torstai 11.02.2010
Markus Nabb hitsaa Tig-menetelmällä putkeen päätypalaa. Tigillä työskentely on siistiä ja hiljaista, se ei roiski kipinöitä, Nabb sanoo tyytyväisenä. Kunnolliset suojavarusteet ovat hitsaajalle tärkeät.
Markus Nabb tykkää tehdä töitä käsillä, eikä kuluttaa koulunpenkkiä. Levyseppä-hitsaaja sai töitä heti seuraavana päivänä, kun valmistui Vaasan ammattiopistosta.
Äkkiseltään voisi kuvitella että levyseppä-hitsaaja Markus Nabbin työ on yksinkertaista, putkensaumojen hitsaamista päivästä toiseen. Nytkin hän on 13 kuukautta hitsannut samanlaisia, tietynpituisia metalliputkia.
Totuus työnkuvasta on hiukan toisenlainen.
Levyseppä-hitsaajan työssä pitää tuntea erilaisia materiaaleja ja niiden käyttäytymistä eri olosuhteissa, pitää osata tulkita insinöörien ja muiden suunnittelijoiden tekemiä työpiirustuksia ja hallita erilaisia hitsausmenetelmiä.
- Vaativinta on ymmärtää piirustuksesta, mitä suunnittelijat ovat ajatelleet. En saa keneltäkään valmista tuotetta, jonka saumat vain hitsaisin, vaan minun on alusta asti rakennettava putki piirustusten mukaisesti, kuvailee Nabb.
Tavallisesti yhdestä putkesta tehdään useita sarjoja, mikä selittää sen, että Nabb työstää kuukausi toisensa perään yhtä ja samaa putkimallia.
Parasta ovat työtoverit
Nabbin työpaikka on Leinolat Group -konserniin kuuluva Uwira Oy, joka sijaitsee Vaasan Suvilahdessa. Uwira on erikoistunut hitsaamalla valmistettaviin putkiin, putkistoihin ja paineilmasäiliöihin.
Nabbin lähimpinä työtovereina on kuusi hitsaajaa, jotka kukin valmistavat erilaisia tuotteita. Työ on siis toisaalta itsenäistä, kun kukin työstää omaa putkeaan, mutta saman ammatin osaajina työtoverit voivat auttaa, jos tulee pulmia.
- Työkaverit ovat mielestäni parasta tässä työssä. Me pyydämme toisiamme tarkastamaan, että valmis työ on sellainen kuin piirustuksessa oli tarkoitettu. Meillä on hyvä porukka, Nabb hymyilee.
Nabbin työhön kuuluu hitsata ruostumattomasta teräksestä 127-300 millimetrin suoria kaasuputkia, jotka menevät Wärtsilän valmistamiin moottoreihin.
Hän käyttää kahta eri käsihitsausmenetelmää, Magia ja Tigia.
- Magissa kone syöttää lisäainelankaa valokaareen, mutta Tigissä se syötetään itse. Mag on helpompaa, mutta Tig on siistiä ja äänetöntä.
Pätevyys osoitettava parin vuoden välein
Hitsaajilla on erilaisia pätevyyksiä eli luokkia, ja kahden vuoden välein uusittavalla kokeella pitää osoittaa oma pätevyytensä eri hitsausmenetelmissä.
- Saumat on luokiteltu, ja ne tarkastetaan aina silmämääräisesti. Pätevyyskokeessa saumat tarkastetaan myös röntgenillä, että nähdään sinne sisälle, kuvailee Nabb.
Millainen sitten on hyvän hitsaajan kädenjälki?
- Saumassa ei saa olla huokoista, eli se ei saa olla rakeinen, eikä siinä saa olla reunahaavoja eli pieniä kuoppia sauman vieressä.
Uwirassa työn laatua valvotaan tarkasti ja erilaisten sertifikaattien mukaan. Kaikki yrityksen hitsaajat ovat pätevöityneet alan viimeisimmän standardin vaatimusten mukaan.
Fyysisesti rankkaa
Fyysisesti hitsaajan työ voi olla melko rankkaa. Markus Nabb pitää omaa kuntoaan yllä pelaamalla puulaakijääkiekkoa.
- Tässä työssä tulee paljon nostamista, ja usein joutuu hitsaamaan huonossa asennossa, selkä kyyryssä.
Hyvän kunnon lisäksi hitsaajalla pitää olla hyvä näkö. Sitä pitää myös suojella, samoin kuin koko kehoa.
- Meillä on tulenkestävät työhaalarit ja turvakengät. Hitsatessa minulla on kasvot ja kaulan peittävä maski, johon tulee hengitysilmaa suodattimen kautta.
Nabbin mielestä hänen työnsä haittapuolet ovat käry ja melu. Vaikka esimerkiksi Tig-hitsaamisesta ei synny suurta ääntä, tehdashallissa, jossa on monia työpisteitä, on pakko käyttää korvatulppia tai kuulosuojaimia. Kohdeimurit puolestaan hillitsevät hitsauskaasujen hajuhaittoja.
Markus Nabbilla on edessään noin 40 vuotta työelämässä. Onko mielessä käynyt jatkokouluttautuminen?
- Koulunpenkillä istuminen ei ole mun juttuni. Omaan työhön liittyvää koulutusta voisin ajatella, esimerkiksi asennushommien opettelua, ettei työ olisi pelkkää hitsaamista, hän tuumaa.
Teksti: Anne Laurila
Kuvat: Henri Koskinen
Kommentoi juttua
Maatilan eläimet eivät erota arkea pyhästä 26.05.2010
Kiinteistönvälittäjä työskentelee provisiopalkalla 11.05.2010
Filosofian maisterista tuli tekninen kirjoittaja 05.05.2010
Tarkka ja osaava saa paikan 27.04.2010
Floristin pitää puhua asiakkaille 13.04.2010
Emilia auttaa nuoria ammatinvalinnassa 07.04.2010
Farmaseutin työ on palveluammatti 30.03.2010
Pankkikirjat johdattivat Juhan sijoitusmaailmaan 24.03.2010
Ihmisläheinen ja liikkuva työ 16.03.2010
Mitja Kaipiaisesta ei ole riistäjäksi 03.03.2010
Rakennustyö vaatii kuntoa ja taitoja 02.03.2010
Nuorenkin sähköasentajan osaamiseen luottamusta 16.02.2010
Taitavan hitsaajan tunnistaa
hyvästä saumasta 11.02.2010
Sesongit piristävät leipurin päivää 02.02.2010
Liikunnanohjaajaksi askel askeleelta 22.01.2010
Sairaanhoitaja tarvitsee vikkeliä jalkoja 19.01.2010
Eläintenhoitajalla kaikki työpäivät ovat erilaisia 05.01.2010
Palomies on rauhallinen moniosaaja 09.12.2009
Korkea-aho toteuttaa itseään yrittäjänä 01.12.2009
Sydän saneli Teemun ammatin 20.11.2009
Laitoshuoltajan työ innostaa 17.11.2009
Luontokuvaaja tähyää kotoa maailmalle 03.11.2009
Omassa ravintolassa ruoka maistuu paremmalta 21.10.2009
Sisustussuunnittelija loihtii tunnelmia 20.10.2009
"Vanhuksen elettyä elämää täytyy kunnioittaa" 06.10.2009
Timpurin taidot karttuvat työssä 30.09.2009
Supliikki suu ja pitkä pinna ovat vartijan valtteja 24.09.2009
Marilla on aikaa ottaa hoitolapset syliin 09.09.2009
Laatu- ja tuotantopäällikkö tuntee meijerin bakteereista pakkauksiin 08.09.2009
